Päiväretkien kuvakooste helmikuulta

March 1, 2021

Jonkinlainen kirjoituskuilu on vaivannut minua jo kuukausia. Olen pyöritellyt päässäni monia aihepiirejä, joista tekisi mieli kirjoittaa, mutta en vaan saa tekstiä mieleiseeni muotoon. Tekstintuottamiskipuiluun auttaa monesti lukeminen, joten tämän blogin lopussa on linkkejä etelästä pohjoiseen muuttaneiden ystävieni ja tuttavieni blogeihin. Suosittelen tutustumaan näihin lahjakkaisiin kuvaajiin ja kirjoittajiin.

Alkuun retkikuvakooste helmikuulta.

Pilkkimistä Kilpisjärvellä 4.2.

Kuvista ei valitettavasti välity hyytävän arktinen keli, joka tuona päivänä pauhasi. Tuulenpuuskat olivat sitä luokkaa ettei meinannut pystyssä pysyä.

Liukulumikenkäretki Saanan uudelle kodalle 9.2.

Vaikka kaamos onkin ohitettu jo ajat sitten, oli helmikuun alussa vielä paljon sinisiä hetkiä ja kauniita purppuraisia sävyjä.

Lumileikkejä Särkitunturilla 20.2.

Retkeilykeli oli sen verran pilvinen, ettemme viitsineet kivuta tunturin laelle ollenkaan vaan jäimme alemmas rinteeseen peuhaamaan lumessa. Aikuisenakin pitäisi enemmän leikkiä ja lapsenmielisesti touhuta. Piristää mieltäkin kummasti, kun aito hersyvä nauru kirpoaa herkästi.

Hiihtoretki Saanalle 22.2.

Kuten Kilpisjärvellä yleensäkin, keli ja maisemat muuttuivat moneen kertaan muutaman tunnin retken aikana. Näimme myös osittaisen haloilmiön lainehtivien pilvien seassa. Täältä pääset näkemään tuon hienon hetken ystäväni Kaisan taltioimana.

Täydenkuun hiihtoretki Tsahkaljärvelle 26.2.

Vaikka mieleni oli perjantai-iltana uuvuksissa, päätin silti pistää sukset jalkaan ja lähteä katsomaan täydenkuun iltaa Tsahkaljärvelle. Onneksi lähdin, sillä en ollut aikaisemmin nähnyt täysikuuta näin pilvettömällä taivaalla.

-Laura

Sivupolkuina Blogivinkkejä:

Erämaan vaeltajatar: Anne-Marie Holm taltioi blogiinsa inspiroivan ilahduttavasti retkeilyä, vaeltamista ja ulkoilmaelämää Utsjoella.

Saari avaruudessa: Pohjoisen tähtitaivaasta inspiraatiotaan ammentava Jonna Saari kirjoittaa päiväkirjamaisen yksityiskohtaisesti hiljaiselosta Ounasjoen rannalla sekä viisaita mietteitä ihmiselosta ja -olosta.

Sanna Vaara: Blogissa pääsee kurkistamaan sykähdyttävän kauniiden kuvien ja tunnelmallisten kirjoitusten ja videoiden kautta luovan introvertin maailmaan Muonionjoen varrella ja seikkailuilla ympäri Lappia.

Alkuvuoden mietteitä Lommoltunturilla

January 19, 2021

Pohjoisen asukkaita on hemmoteltu hienoilla ulkoilukeleillä lähes koko alkuvuoden. Tälle sunnuntaiselle Lommoltunturin retkellemmekin osui harvinaisen täydellinen sää eli sopiva määrä pakkasta, sopiva määrä tuulta ja sopiva määrä pilviä.

Retkemme teemoja olivat hienon kelin lisäksi silmille valuvat pipot, kaamoksen ja pakkasjakson jälkeinen hentoinen kevään tuntu, tykkylumikuvista täyttyvät kameran muistikortit, taivaansinen eri sävyt ja tietynlainen vapauden tunne, jota pohjoisessa asuminen monille teettää. Itse ainakin lukeudun siihen joukkoon, joka kokee olevansa täällä vapaa tietyistä sosiaalisista normeista.

Arvot ja elämäntavat. Olen iloinen, että olen löytänyt täällä asuessani ympärilleni ihmisiä, jotka jakavat kanssani samoja arvoja ja elämäntapoja: luontoarvoja, erilaisia ydinperhemallista poikkeavia perhearvoja, erakkouden kunnioittamista sekä kulutus- ja kilpailukeskeisyyden vieroksuntaa. Täällä en koe olevani outolintu. Enkä myöskään koe tarvetta ahtautua mihinkään valmiiksi valettuun muottiin.

Joskus elin aikoja, jolloin valintojani ohjailivat aivan toisenlaiset arvot. Arvot, jotka tietyissä ympyröissä olivat keskeisiä: menestyksekäs ura ja materialistiset tavoitteet. Ne ajat tuntuvat nyt kaukaisilta.

Pysähtyminen ja uudistuminen. Uskon siihen, että ihminen voi uudistua jatkuvasti, mutta siihen tarvitaan ajoittaista pysähtymistä. Eteenpäin ei voi kulkea loputtomasti taukoja pitämättä. Enkä tarkoita nyt sellaista noususuuntaista etenemistä, mitä työ- ja urakeskeisessä kulttuurissa ihannoidaan, vaan oman ajattelun kehittymistä ja ylipäätään elämän tuomien muutosten ja vastoinkäymisten kokonaisvaltaista kohtaamista ja niistä selviämistä. Eteenpäin jatkamista uusien kokemusten, oppien ja ajatusten kera.

Omalla kohdallani uudistuminen ja eteneminen tarkoittavat myös sitä, etten rakenna omaa identiteettiäni yhden asian varaan väkisin, vaikka nykypäivänä tuntuukin siltä, että jokaisella pitäisi olla joku selkeä ja helposti määriteltävä henkilöbrändi.

Uudistuminen vaatii pysähtymisen lisäksi mielestäni myös sitä, että on valmis hyväksymään omat keskeneräisyytensä ja epävarmuutensa, vikansakin. Jokainen ihminen on lopulta koko elämänsä ajan vajavainen ja erehtyväinen, mutta toisaalta myös oppivainen.

Tämä Pallaksen seutu vetää puoleensa ympäri vuoden. Muonion tunturit ovat pysyneet mahtavan erämaisina ja kunnan alueella sijaitseva Oloksen tunturikeskuskin on huomattavasti pienempi kuin Kittilän Levi tai Kolarin Ylläs.

Näissä maisemissa on helppo olla onnellinen.

-Laura

Sivupolkuja:

Jonnan kirjoittaman retkikertomuksen Lommoltunturilta löydät täältä.

Karamellikelejä kaamoksen lopulla

January 13, 2021

Vuodenvaihteen jälkeen kaamos kääntyy pakkastalveksi eri aikoihin eri puolella Lappia. Aurinko nousee jälleen horisontin yläpuolelle, päivät pitenevät ja pakkaset kiristyvät. Ja jos pilvet rakoilevat, niin karamellikelit ovat taattuja.

Karkkikelit ovat hämmentävän kauniita kuurankukkien ja utuisen valon kera. Sen pidempään en loruile tähän alkuun; kuvat kertokoon tällä kertaa sanoja enemmän.

KILPISJÄRVI 7.1.