Mimmien hiihtoretki Aakenukselle

March 8, 2022

Reitti: erämaalatu Totovaaran parkkipaikalta Aakenustuvalle

Naiset olivat Suomessa tunturihiihdon uranuurtajia! Vielä 1930-luvulla retkeily oli lähinnä miesten hommaa ja eräkirjallisuus pursuaakin miesten tarinoita tuon ajan tuntureilta. Kaarina Karin johdolla Suomen Naisten Liikuntakasvatusliitto aloitti tunturihiihtokurssit Pallaksella 1934. Kaarina Kari keksi myös idean helmikuisista hiihtolomaviikoista, kipusi retkikuntansa (naiskolmikon) kanssa ensimmäisenä etelän retkeilyporukkana Haltille ja kirjoitti vaelluksestaan kirjan. Häntä pidetäänkin myös Lapin vaellusmatkailun ja tunturiretkeilyn pioneerina.

Aivan kaarinoina kävimme viime sunnuntaina ystäväni Sannan kanssa hiihtoretkellä Aakenustunturilla. Samalla kävimme katsastamassa viime kesänä valmistuneen uuden autiotuvan eli Aakenustuvan. Tuvalla oli yllättävän paljon porukkaa vapaalaskijoista lumikenkäilijöihin. Me saavuimme tuvalle tunturisuksilla ja liukulumikengillä Vasalaen yli. Onneksi kevättalvinen hiihtokeli oli jo niin lämmin, että tarkenimme evästää pihapiirissä ja vältimme täpärästi tupatungoksen.

Matkaan lähdimme Totovaaran parkkipaikalta, jonne johtava tie oli juuri edellisviikolla aurattu hiihtolomalaisia varten. Ylläksen talvireittikartan mukaan Aakenustuvalle johtaa erämaalatu, jota myötäillen mekin hiihdimme. Hanki kantoi jo hyvin, joten sivakoimme lähinnä omia uria pitkin.

Ah, mikä vapauden huuma, kun saa hiihtää juuri siihen suuntaan kuin milloinkin huvittaa!

Päivän tunturikeli oli harmahtava, mutta silti hämyisän kaunis. Välillä aurinko yritti puskea häikäisevää kevätvaloaan pilviverhon takaa, mutta toteutus jäi lounaistaivaalle kellertäväksi kajastukseksi. Koillishorisontti pitäytyi tummemmissa sävyissä: lumipyrypilvien syvänharmaassa ja talvisen havumetsämaaston sinerryksessä.

Totesimme, että monesti tuntureita kuvastaa parhaiten juuri tällainen harmaan eri sävyjen sää, jota harvoin kuitenkaan näkee matkailumainonnan tunturikuvissa. Niissä aurinko usein paistaa tykkylumipuiden kehystämässä maisemassa – olen ehkä jossain määrin jo allergisoitunut tuolle kuvastolle. Oikeasti tuntureilla usein tuulee ja tuiskuaa.

Hiihtoretken aikana pyörittelimme ideoita naisten tekemistä ja tähdittämistä erädokumenteista ja -kirjoista. Olisi hienoa päästä toteuttamaaan näitä ideoita joskus!

Ihanaa ja inspiroivaa naistenpäivää!

-Laura

Lukusuosituksia mimmien sivupoluille:

Emilia Kangasluoma (Helsingin Sanomat): Naisia erämaassa

Jenni Räinä: Kulkijat – Naisia metsissä, soilla ja tuntureilla

Kaarina Kari: Haltin valloitus

Monni Himari: Vaella, kalasta, rakasta – Omaa polkua etsimässä & Erältä, eräistä

Pallas & Ylläs

Päiväretkikohteita Pallas-Yllästuntureilla

Riekkohiihtoja

March 6, 2022

Hiihtoretki tunturiin on minulle yksi keino asettaa jatkuva voimattomaksi vetävä uutisvirran prosessointi päässäni hetkeksi tauolle.

Alla kuvia ja mietteitä riekkohiihdoilta menneiden muutamien viikkojen ajalta.

Tämän talven viimeiset hyytävät pakkaspäivät alkavat olla takanapäin ja sydäntalvi on vakaasti kääntymässä kohti kevättalvea. Tammi-helmikuuhun sijoittuva pakkastalvi on vuodenkierrossa minulle eräänlainen välitila: haikailen edelleen takaisin kaamoksen herkkyyteen, mutta toisaalta mielessäni siintävät jo häikäisevät keväthanget. Mielelläni (ja kamerallani) kestää sydäntalven edetessä totutella vauhdilla lisääntyvän valon määrään ja voimakkaisiin varjoihin, joita ei kaamoksen aikaan ole.

Nyt sydäntalven lopulla olen miettinyt, milloin Kilpisjärvellä oikeastaan alkaakaan kevät. Kevään käsitettä joutuu nimittäin vähän viilaamaan 69 leveyspiirillä asuessa.

Ainakin minulle kevään merkkejä täällä ovat aurinko joka lämmittää ja hanki joka kantaa. Pulmusten paluu ja päivän piteneminen yön ohi. Ja se että horisontissa loputtomiin väreilevä vitivalkoinen hanki hohtaa niin kirkkaana, että pilviselläkään säällä ei voi ulkoilla ilman aurinkolaseja. Vielä ei olla ihan niin pitkällä keväässä.

Jos kevään merkkejä olisivat lumien sulaminen, jäidenlähtö, ensimmäisten kasvien kukkiminen ja perhoset, alkaisi kevät täällä vasta juhannuksena. Valkovuokkoja, leskenlehtiä tai siitepölyä on turha edes kuvitella Kilpisjärvellä kevään merkeiksi.

Toisaalta, myös touko-kesäkuun vaihdetta voi täällä kutsua kevääksi. Silloin metrinen hanki ei enää kanna, vaan (hiihto)retkellä uppoaa nivusia myöten märkään sohjolumeen. Lehdettömät tunturikoivikot näyttävät karuilta ja elottomilta, ja matalalla roikkuva pilvipeite tiputtelee niskaan kolmannen takatalven ilkkuvia kosteita räntämönttejä. Jos mahdollista, silloin kannattaa paeta hetkeksi etelään tai Pohjois-Norjan vuonoille.

Ennen sohjokevättä on edessä vielä muutaman kuukauden pituinen pikkupakkasten, sokaisevan auringonvalon ja kevätmyrskyjen määrittelemä hankikantokevät. Kovien pakkasten hälvetessä myös riekot uskaltautuvat useammin lumikieppiensä lämmöstä ja suojasta päivänvaloon. Tämän kauniin riekkoyksilön kohtasin tutussa koivikossa, jota kotikoivikoksikin tapaan kutsua.

Olin jo jonkin aikaa hiihtänyt tuoreiden jälkien perässä, kun havaitsin sivusilmällä liikehdintää hangessa ja siellähän se riippana potpotteli menemään. Jähmetyin aloilleni, samoin teki riekko. Nostin varovasti kameran kaulaltani ja ehdin räpsäistä muutaman kuvan ennen kuin lintu lähti vauhdilla kipittämään koivujen suojissa eteenpäin. Edelleen jaksaa ihmetyttää, miten vauhdikkaasti nämä metsäkanat lumikenkiä muistuttavilla koivillaan pehmeässä höttöhangessa kiitävät.

Myös eräällä kuutamohiihdolla riekot olivat läsnä. Ne eivät näyttäytyneet, mutta olivat tuoreiden jälkien perusteella hiljattain kipitelleet kuun valaisemalla pakkashangella.

-Laura

Sydäntalven ilmiöitä

February 22, 2022

Helmiäispilvet

Harvinaisia helmiäispilviä voi Länsi-Lapissa nähdä sydäntalven kuukausina Skandien läheisyydessä. Helmiäispilvet ovat polaaristratosfääripilviä: ne muodostuvat jääkiteistä napa-alueiden yläilmakehässä. Maankamaralta katsottuna ne sijaitsevat noin 15-30 kilometrin korkeudessa, toisin kuin tutummat alapilvilajit, jotka sijaitsevat yleensä vain muutamassa kilometrissä.

Helmiäispilviä on kahta eri sorttia: hyviksiä (virallisesti tyyppi 2) ja pahiksia (tyyppi 1). Ensin mainitut koostuvat puhtaasti jääkiteistä ja ovat värikkäitä, kirkkaan pastellinsävyisiä. Jälkimmäiset ovat haaleita, lähes valkoisia ja niissä on ainesosana myös typpi- ja rikkihappoa. Pahikset ovat pahiksia siksi, että ne edistävät otsonikatoa. Arktisella alueella stratosfäärissä onkin vähemmän otsonia kuin muualla. Pahispilvien syntymiseen vaikuttavat osaltaan myös meidän ihmisten ilmakehään dumppaamat saasteet.

Hyvis-helmarit syntyvät kylmässä (jopa -85°C) stratosfäärissä erityisesti lännestä puskevan matalapaineen aikoihin, kun matalapaineen keskus osuu vuoristoon eli esimerkiksi Kilpisjärvellä Skandeihin. Silloin vuoriston ylle muodostuu ilmamassoista niin kutsuttuja vuoristoaaltoja, jotka vaikuttavat myös helmiäispilvien syntyyn. Helmenhohtoisen värinsä pilvet saavat kun auringonvalo taittuu aamu- ja iltahämärän aikaan pilvien jääkiteistä.

Voimakas länsivirtaus kuten föhn-tuuli ja kylmä stratosfääri yhdessä luovat ilmakehään ne harvinaiset olosuhteet, joita vaaditaan helmiäispilvien syntymiseen. Kylmä ja tiivis polaaripyörre, joka aiheutti toissa talvena ennätyslumisen talven pohjoiseen ja lumettoman talven etelään, loi myös otolliset olosuhteet helmiäispilville. Suurimman osan näistä helmiäispilvikuvista olen ottanut Kilpisjärvellä juuri kyseisenä talvena.

Helmäispilvifaktojen lähteet: Ursa, Ilmatieteen laitos ja Foreca

Aurinko ja Kuu loistavat kirkkaina samalla taivaalla

Keskitalvi juuri kaamoksen päättymisen jälkeen on 66 leveyspiirin pohjoispuolella yksi harvoista ajanjaksoista, jolloin sekä aurinko että kuu loistavat kirkkaina vastakkain samalla taivaalla. Nämä kuvat otin tammikuun 15. päivänä Äkäslompolon Kuertunturilta.

Kelvin-Helmholtzin pilvet ja muut erikoiset pilvimuodostelmat

En mene lainkaan takuuseen, että nämä havainnoimani ja kuvaamani pilvet olisivat harvinaisia Kelvin-Helmholtzin pilviä, mutta ainakin niissä on jotain samaa lainehtivaa näköä. Ilmatieteenlaitos kertoo sivuillaan Kelvin-Helmholtzin pilvien ilmestyvän taivaalle sellaiseen kohtaan, jossa kahden ilmakerroksen tuulennopeus eroaa paljon toisistaan. Foreca antaa tälle tuulennopeuden eroavaisuudelle termin tuuliväänne. Kelvin-Helmholtzin pilvien korkeudella ilmakehässä sijaitsee tuuliväänteen lisäksi myös suuri eroavaisuus joko ilmankosteudessa tai lämpötilassa eli esimerkiksi lämpötilainversion reunama.

Tammikuun loppupuolen havaintopäivänä, kun nämä pilvimuodostelmat kuvasin, vallitsivat erikoiset olosuhteet: voimakas föhn-tuuli oli saapumassa lännestä ja aiheutti myrskylukemiin asti voimistuvia hetkittäisiä tuulenpuuskia tunturin laella. Voisi siis olettaa ilmavirtausten olleen myös ylempänä ilmakehässä hyvin voimakkaita ja vaihtelevia. Tuulenpuuskien lisäksi myös lämpötilainversion huomasi selkeästi: alhaalla Äkäslompolon kylällä oli kova pakkanen, mutta tunturissa oli huomattavasti lauhempaa. Lisäksi tuona päivänä näkyi taivaalla myös muita erikoisia pilvi-ilmiöitä, kuten haaleita ykköstyypin helmiäispilviä.

Edit 20.4.2022: Myöhemmin keväällä näin nämä alla olevan kuvan selkeät Kelvin-Helmholtzin pilvet Käsivarren erämaassa.

Kiirunoita koivuissa

Kiirunat viettävät keskitalvea yleensä lumikieppiensä lämmössä tai pälvipaikoilla ruokaillen. Kiirunat etsivät talviravintoaan tuulenpieksemiltä paikoilta paljakalla, mutta laskeutuvat välillä myös alemmas koivikoihin silmujen perässä.

Nämä tapaamani kiirunat olivat koko talviparvensa voimin ruokailemassa tunturinrinteen koivikossa, ja sain myös jälkikäteen selityksen sille, miksi kaksi yksilöä mutusteli oksia koivuissa kiikkuen muiden ruokaillessa hangella: puussa olevien yksilöiden tehtävä oli tarkkailla mahdollisia petoja ja varoittaa muuta parvea vaaran saapumisesta. Lähestyin kiirunatokkaa hiihtäen ja silloin vartiovuorossa olevat kaksi kiirunaa alkoivat pitää matalaa varoitusääntään, joka kuulosti hieman kaukaa kantautuvalta koiran haukunnalta. En ollut aikaisemmin kuullut kiirunoista sellaista ääntä.

Pakkassumu eli häkärä

Pakkassumu eli häkärä, jota riekon pieruksikin kuulemma kutsutaan, muodostuu nimensä mukaisesta kovilla pakkasilla. Utuinen sumukerros, joka välillä peittää koko näkyvyyden ja jonka takaa auringonvalo kauniisti siivilöityy, muodostuu talvella jääkiteistä. Jostain on saapunut ilmaan ensin kosteutta, esimerkiksi matalapaineen tuomana, ja sen jälkeen kova pakkanen jäädyttää kosteuden pienenpieniksi jääkiteiksi.

Kilpisjärvellä on kuluneena talvena ollut monia pakkassumupäiviä.

Revontulet

Pohjoinen revontulivyöhyke on pohjoisnavan ympärillä oleva maantieteellinen alue, jossa revontulia havaitaan usein silloin kun geomagneettinen aktiivisuus on normaalilla tasollaan. Koko maapallon väestöstä vain kaksi prosenttia asuu revontulivyöhykkeellä. Suomen Lappi sijaitsee pohjoisella revontulivyöhykkeellä ja tilastollisesti eniten revontulia havaitaan Suomessa Kilpisjärvellä.

Revontulet syntyvät aurinkotuulen aiheuttamista avaruusmyrskyistä, jotka Maan magneettikenttään törmätessään aiheuttavat värikkäitä purkauksia. Revontulien tarkemmasta synnystä voi lukea Ilmatieteen laitoksen tai Ursan sivuilta tai vaikkapa Suomen Luonto -lehdestä.

Tänä talvena revontulia on näkynyt melkeinpä jokaisena selkeänä iltana. Olen päässyt seuraamaan voimakkaita, väriseviä ja värikkäitä taivaantulia, mutta myös nukkunut monien hienojen näytösten ohi.

Tämä tammikuisen illan loimunäytös kesti yhteensä kuusi tuntia ja seurasin sitä Äkäslompolosta käsin.

Harvoja esityksiä jaksaa seurata kuutta tuntia putkeen. Makasin välillä selälläni tyhjällä tiellä, välillä hangessa. Välillä kävin sisällä lämmittelemässä ja jatkoin taivaan tapittamista ikkunan takaa. Revontulikoronaa en nähnyt tälläkään kertaa, mutta leikittelevää loimottelua sain seurata tuntitolkulla. Toisinaan taivaankansi täyttyi vihreästä, hetkittäin värit hiipuivat. Sitten käynnistyi jälleen uusi koreografia. Välillä näkyi pilkahdus pinkkiä helmoissa, ikään kuin tanssiaismekon alushameen vilahdus vihreässä asukokonaisuudessa.

Tykkylumi

Revontulien ohella tykkylumi on yksi valtavan suosion saavuttanut luonnonilmiö pohjoisen talvessa. Tänä talvena tykkylunta oli runsaat kerrokset Tunturi-Lapin kynttiläkuusten oksilla joulukuussa, mutta tammikuinen föhn-tuuli kävi riisumassa melkeinpä kaikki Länsi-Lapin puut lumikuorrutuksestaan.

Tykkylumi muodostuu ilmassa olevasta kosteudesta, joka kiinnittyy pakkasen vaikutuksesta puihin härmistymällä, samaan tapaan kuin ihmisen ripsetkin jäätyvät huurteisiksi kovalla pakkasella. Parhaiten tykkyä muodostuu sumuisella kelillä kevyessä pakkasessa ja kohtalaisessa tuulessa. Tykyn muodostumisesta voi lukea lisää esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen sivuilta.

Alla olevat kuvat ovat Äkäslompolon Kuertunturilta.

Tiesittekö muuten, että ennusteiden mukaan terminen talvi tulee lyhenemään jopa kuukaudella ilmaston lämmetessä? Termisellä talvella tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin vuorokauden keskilämpötila pysyy pakkasen puolella. Lapissa terminen talvi kestää tällä hetkellä seitsemän kuukautta, mutta tulee siis todennäköisesti lyhenemään tulevaisuudessa. Samalla myös osa pakkastalven ilmiöistä saattaa hiipua tai ainakin muuttaa muotoaan.

-Laura

Sydäntalvi

Pakkastalven retkiä ja kuvia Tunturi-Lapissa