Koti-ikävä on minulle uusi tunne, jota en potenut juuri koskaan ennen pohjoiseen muuttoa. Nykyään aina kun käyn etelässä, on ikävä pohjoiseen. Aina. Paitsi toukokuussa.
Mitäkö koti-ikävöin? Noh…
Tykkyisiä kynttiläkuusia ja tunturituulissa sinnitteleviä käkkäräkoivuja. Hangen päällä liitelevää lentolunta. Valon eri sävyjä ja ääripäitä. Kuutamon ja tähtitaivaan syvyyttä. Vinhaa revontulien tanssia ja harvinaisia helmiäispilviä. Paukkupakkasia. Kuuran valkaisemia keloja. Glitterihankea. Riekkoja ja rautuja. Tervastulien tuoksua. Pienuuden tunnetta avotunturien sylissä. Mieltä puhdistavaa puhuria. Tuulen ujellusta hormissa. Lumitöitä ja takkatulta. Arjen hitautta ja hiljaisuutta.
Sitä, että voin kotiovella sipaista sukset jalkaan ja suhahtaa tunturiin tai metsään, kun tarvitsen irtiottoa arjesta. Ja kyllä, arki ylettyy myös tunturien juurelle, mutta kovin erilaisena kuin etelässä. Arkeani täällä voisi verrata säätiloihin, jotka nekin ovat kaikkea muuta kuin tasaisia. Yhden päivän aikana voi myrskytä, tyyntyä, myrskytä taas ja tyyntyä vielä kertaalleen.
Ikävöin myös pientä, mutta kovin rakasta pohjoisen lähipiiriäni, joka koostuu tunturiluontoa arvostavista introverteihköistä ihmisistä, joita ei häiritse sosiaalinen kömpelyyteni tai ajoittainen ihmisväsymykseni. Ja joille tittelit ovat turhia ja minglaus, kreaus, pitchaus ja pöhinä vain epämääräistä sanahelinää. Asiat, joilla lähipiirilleni on aidosti painoarvoa ovat sellaisia, kuten miten pärjätä kairassa ja avotunturien myrskyissä. Ja milloin teeret ovat kevätsoitimella ja harjukset syönnillä.
Pohjoisen luonnon aiheuttamat tunnetilat minussa koti-ikävästä puhtaaseen onneen ovat yhtä intensiivisiä kuin sen luonnonilmiöt itsessään. Lännestä saapunut föhn-tuuli näyttäytyi eilen tunturin laella, kun aivan yhtäkkiä voimakas viima pieksi kaikkea olevaista pilvistä puihin, vaikka hetki sitten oli vielä ihan tyyntä. Nautin kotoisasta myrskytuulesta tunturin päällä auringonlaskua seuraten.
Ylikulutan jälleen kiitollisuutta, mutta olen valtavan kiitollinen siitä, että saan asua tämän ainutlaatuisen arktisen luonnon äärellä.
-Laura
